Regressiohypnoosi

Regression hypnoosi on hypnoottisen terapian muoto, jossa henkilöä ohjataan hypnoosin avulla muistamaan tai kokevan uudelleen menneitä tapahtumia. Se jaetaan yleensä ikäregressioon (palautus varhaisempiin elämänvaiheisiin) ja entisen elämän regressioon (PLR, Past Life Regression), jossa kokeilu ulottuu hypoteettisiin elämiin nykyisen syntymän edeltävältä ajalta. Läheisesti liittyvä käsite on elämien välisen regressio (LBL, Life Between Lives), joka keskittyy hypoteettiseen aikaan "kuoleman" ja "uudelleensyntymisen" välillä. Menetelmää käytetään sekä terapeuttisena työkaluna että henkilökohtaisen kehityksen välineenä, ja se on kiistanalainen psykologian ja lääketieteen piireissä.

Määritelmä

Regression hypnoosissa potilas viedään syvään rentoutumisen ja keskittymisen tilaan, jota kutsutaan transsiksi. Tässä tilassa mielen kriittinen, arvioiva osa hiljentyy, ja pääsy alitajuntaisiin muistoihin tai mielikuvituksen prosesseihin helpottuu. Terapeutti ohjaa potilaan ajatuksia menemään taaksepäin ajassa, ensin nykyisen elämän varhaisiin vaiheisiin ja mahdollisesti edelleen hypoteettisiin entisiin elämiin. Tarkoituksena on usein löytää nykyisiin oireisiin tai psyykkisiin haasteisiin liittyviä juuria. Regression hypnoosi ei ole unen tai nukutuksen kaltainen tila, vaan potilas on yleensä tietoinen ympäristöstään ja muistaa kokemuksen jälkeen.

Historia

Modernin regression hypnoosin juuret juontavat 1950-luvun Yhdysvaltoihin. Läpimurron teki kirjailija ja amatöörihypnotisoija Morey Bernstein vuonna 1956 julkaistulla kirjallaan The Search for Bridget Murphy (suom. Bridget Murphyn tapaus). Kirjassa kuvattiin Bernsteinin työskentelyä kotirouva Virginia Tighen kanssa, joka hypnoosissa kertoi elävänsä 1800-luvun Irlannissa Bridget Murphy -nimisenä naisena. Tapaus herätti maailmanlaajuista huomiota ja kiinnostusta ilmiötä kohtaan.

1980-luvulla psykiatri Brian L. Weiss antoi menetelmälle lisää uskottavuutta akateemisilla papereillaan. Weiss kertoi hoitaneensa potilasta, joka regression hypnoosin aikana paljasti hänelle tietoja Weissin kuolleesta pojasta. Kokemus muutti Weissin käsityksiä, ja hän alkoi kirjoittaa menestyneitä kirjoja, kuten Many Lives, Many Masters (suom. Monta elämää, monta mestaria), popularisoiden entisen elämän regression laajemmin.

Myöhemmin psykologi Michael Newton kehitti 1990-luvulla elämien välisen regression (LBL) tekniikan. Hänen työnsä keskittyi systemaattiseen hypnoosin avulla saatujen kertomusten keräämiseen ja analysointiin hypoteettisesta "elämien välisestä" tilasta, henkisestä valmistautumisesta ja "sieluryhmistä". Samoihin aikoihin myös Dolores Cannon tuli tunnetuksi työstään, jossa hän yhdisti regression hypnoosin muun muassa UFO-kontaktien ja "muistojen" tutkimiseen, luoden laajan kirjallisuuskannan ja omia koulutusjärjestelmiään.

Metodologia

Tyypillinen regression hypnoosin istunto alkaa rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. Terapeutti opastaa asiakkaan rentoutumaan syvästi käyttäen hengitystekniikoita ja mielikuvaharjoituksia. Kun asiakas on sopivassa transsitilassa, terapeutti alkaa ohjata häntä menemään ajassa taaksepäin. Usein käytetään metaforaa, kuten portaita alas menneisyyteen tai ajassa matkaavaa välinettä.

Asiakasta pyydetään kuvailemaan, mitä hän näkee, tuntee ja kuulee. Terapeutti esittää avoimia kysymyksiä, kuten "Mitä näet ympärilläsi?" tai "Mikä sinulla on päällä?". Ikäregressiossa palataan usein lapsuuden tai jopa syntymän aikoihin. Entisen elämän regressiossa ohjaus voi mennä pidemmälle, mahdollisesti "ennen tämän elämän alkua". Istunto tallennetaan yleensä nauhalle, jotta asiakas voi myöhemmin kuunnella ja käsitellä kokemustaan. Istunnon lopuksi terapeutti ohjaa asiakkaan takaisin nykyhetkeen ja herättää hänet varovasti.

Regression hypnoosin tyypit

• Ikäregressio: Potilaan ohjaaminen muistamaan tai uudelleen kokemaan tämän nykyisen elämän varhaisempia tapahtumia, kuten lapsuuden traumoja tai unohtuneita muistoja. Sitä käytetään usein perinteisessä hypnoterapiassa.
• Entisen elämän regressio (PLR): Menetelmä, jossa potilas viedään hypoteettisiin muistoihin tai kokemuksiin ajasta ennen nykyistä syntymää. Tarkoituksena on löytää selityksiä nykyisiin pelkoihin, suhteisiin, fyysisiin oireisiin tai elämänsuunnan haasteisiin.
• Elämien välisen regression (LBL): Michael Newtonin kehittämä syvempi muoto, joka keskittyy hypoteettiseen aikaan "kuoleman" ja "uudelleensyntymisen" välillä. Tässä käsitellään käsitteitä kuten "sielun valinta", "oppimistavoitteet" ja "henkiset oppaat".

Tieteellinen näkökulma

Valtavirran tiedeyhteisö ja lääketiede suhtautuvat regression hypnoosiin, erityisesti entisen elämän regressioon, suurella epäilyksellä. Kriitikot, kuten skeptikkojärjestö Skepsis ry, korostavat, että hypnoosin aikana ilmenevät "muistot" entisistä elämistä eivät ole todisteita reinkarnaatiosta. Sen sijaan ne selittyvät paremmin muilla psykologisilla ilmiöillä:

• Konfabulaatio: Mieli täyttää aukot uskottavilla, usein alitajuisesti kerätyillä yksityiskohdilla.
• Epäilemättömän suggestiivinen tila: Hypnoosi on erittäin suggestiivinen tila, ja terapeutin kysymykset tai odotukset voivat vaikuttaa vahvasti potilaan kertomuksiin.
• Kryptomnesia: Unohdettu tieto (esim. luettu kirja, nähty elokuva) esiintyy muistona, jonka alkuperää ei tunnisteta.
• Rakenteellisen dissociation teorian mukaan traumaattiset kokemukset voivat eriytyä tietoisuudesta ja ilmetä hypnoosissa erillisinä "eläminä".

Psykologisena työkaluna ikäregressiota voidaan käyttää osana terapiaa, mutta sen tehokkuus ja luotettavuus ovat kiistanalaisia, sillä hypnoosissa muodostuneet muistot ovat alttiita vääristymille eivätkä ole oikeuslääketieteellisesti päteviä.

Reinkarnaatiotutkimus

Regression hypnoosin pohjalta on syntynyt myös akateemisempaa suuntausta, jota kutsutaan reinkarnaatiotutkimukseksi. Sen keskeisiä hahmoja ovat olleet esimerkiksi psykiatri Ian Stevenson, joka keräsi systemaattisesti tapaustutkimuksia lapsista, jotka muistelivat yksityiskohtaisia tietoja henkilöistä, joita eivät olisi tavallisten keinojen kautta voineet tuntea. Myös lääkäri Jim B. Tucker on jatkanut tätä työtä Virginian yliopistossa. Heidän työnsä pyrkivät poistamaan suggestiivisen hypnoterapian elementin ja keskittymään spontaaneihin, tarkistettaviin lasten kertomuksiin. Tämä tutkimus on herättänyt keskustelua, mutta sitä pidetään yleisesti ohi psykologian valtavirrasta, eikä se ole saanut laajaa tieteellistä hyväksyntää.

Käytäntö Suomessa

Suomessa regression hypnoosia harjoittavat pääasiassa hypnoterapeutit, henkisen kasvun ohjaajat ja joitakin vaihtoehtoisen terapian parissa työskenteleviä ammattilaisia. Suomalaisten suhtautuminen reinkarnaatioon ja entisiin elämiin on monitahoista. Perinteinen suomalainen evankelis-luterilainen uskonnollinen perinne ei tue reinkarnaatiokäsitettä, ja suurin osa väestöstä on sekulaareja. Kuitenkin uususkonnolliset ja uushenkiset liikkeet, samoin kuin kiinnostus itämaista filosofiaa ja esoteerisia perinteitä kohtaan, ovat luoneet pohjan sille, että osa suomalaisista on avoimia näille ideoille.

Tunnettuja suomalaisia regression hypnoosin harjoittajia ja kouluttajia ovat olleet muun muassa hypnoterapeutti Seija Hulkko, joka on kirjoittanut aiheesta, sekä erilaiset meditaatio- ja henkisyyskeskukset, jotka tarjoavat työpajoja. Suomessa ei ole yhtä voimakasta ja järjestäytynyttä regression hypnoosin koulukuntaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta yksittäiset ammattilaiset tarjoavat palveluja verkostoituneesti. Palveluita markkinoidaan usein stressinhallinnan, traumojen käsittelyn tai henkilökohtaisen selkeytymisen välineinä.

Oikeudelliset ja eettiset näkökohdat

Suomessa regression hypnoosia ei ole erikseen säädelty lainsäädännössä. Sen harjoittaminen kuuluu yleisen terveydenhuollon ja ammattietiikan sääntelyn piiriin. Hypnoterapeutin tulisi toimia selkeällä ammattitaustalla (esim. psykologia, lääketiede, sairaanhoitaja) ja hypnoosikoulutuksella. Eettisesti on ongelmallista, jos terapeutti väittää regression hypnoosin antavan objektiivisia historiallisia faktoja tai korvaavan lääketieteellisen hoidon.

Suurin riski liittyy muistojen vääristymiseen ja väärään muistoon. Hypnoosissa saatuja "muistoja" ei pidä koskaan pitää historiallisesti tarkkoina, eikä niiden perusteella pidä tehdä elämän ratkaisevia päätöksiä tai syyttää ketään. Eettinen terapeutti korostaa aina, että kyseessä on subjektiivinen kokemus, jonka tarkoitus on terapeuttinen hyöty, ei historiantutkimus. On myös tärkeää, että terapeutti tunnistaa potilaan mahdolliset psyykkiset häiriöt (esim. psykoosi, vakava dissosiaatiohäiriö) ja ohjaa tarvittaessa perinteiseen psyykkinen hoito|mielenterveyshoitoon.

Katso myös

• Hypnoosi
• Reinkarnaatio
• Dissosiaatio
• Muistaminen
• Uushenkisyys
• Skeptismi